Tausta

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kellosepän tarina, osa 16



Heipsutihei ja hyvää hiihtoloman alkua (tai loppua) kaikille! ^^

Mulla on hiihtoloma vasta edessäpäin, joten päätinpä sen kunniaksi koota viime viikonloppuna räpsimistäni kuvatarinan kuvista uuden osan! Ennen tarinaan siirtymistä ajattelin kuitenkin esitellä hieman tyttöä, joka tänne reilu kuukausi sitten kotiutui. c:







Tämä tässä on Eden!

Instagramistani onkin voinut jo nähdä pari kuvaa tästä pikku kikkarapäästä.
Ostin Edenin itselleni myöhäiseksi joululahjaksi, ja neiti ehti saapua juuri uuttavuotta juhlimaan.

Eden on siis ensimmäinen Dalini (Dal Sentimental Noon malliltaan), enkä voisi olla lainkaan tyytyväisempi siihen, että juuri tämän nuken päädyin heittämään ostoskoriini. x) Pelkäsin, etten millään tottuisi Dalin erilaisiin kasvoihin ja pieneen kokoon, mutta tuo neitihän teki totuttelun aivan liian helpoksi! Uuden peruukin, silmien ja obitsun myötä Edenistä tuli juuri sen näköinen kuin toivoin. ^-^



(^ Neiti kantaa pieniä pegasoksia silmissään ♥)

Instagramin puolella on kysytty, onko pyörätuolilla jotain tekemistä Edenin hahmon kanssa. Onhan sillä.
En vielä hirveästi uskalla neidin hahmoa avata, kun en ole kaikkia yksityiskohtia ihan lukkoon lyönyt, mutta pyörätuolin ja kävelykepin tarina on selkeä: Eden on menettänyt molemmat jalkansa. Tyttö kävelee nykyään hyvin huonolaatuisilla ja raskailla proteesijaloilla, joten hänellä on aina joko pyörätuoli tai kävelykeppi auttamassa liikkumisessa.


Toivottavasti pääsisin joskus tarinassa vielä siihen asti, että Edenkin ehtisi mukaan! Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olisitte, jos tämä uusi Dal-neiti hyppäisi joskus mukaan tarinaan x)

Mutta nyt jätän lörpöttelyt sikseen ja päästän teidät uuden kuvatarinan osan pariin! Lukuiloa ~ n__n



picfic: Kellari






Dexter: *sekoittaa hermostuneena korttipakkaa*




Dexter: Hemmetin kajaalipoika. Missä hän oikein viipyy?



Dexter: Hän lupasi palata aamuksi takaisin.



Dexter: *nappaa puhelimen pöydältä ja näppäilee numeron* Jospa yhdeksäs kerta toden sanoo. 

*piip~*


Dexter: Vastaisit nyt. 

*piip~*


*piip~*



Dexter: Äh, hitto soikoon sinun kanssasi, Travon Canessa. Ei voi olla noin vaikeaa vastata luuriin! Sitä vartenhan sinulle se kapula hankittiin. 



Dexter: Ei sitten. *paiskaa puhelimen turhautuneena käsinojalle* Kuolkoon sitten sen hiushirviön kynsiin! On minulla tärkeämpääkin murehdittavaa.



Dexter: Travonin hengenheiton sijaan voisin keskittyä miettimään, miten ihmeessä uskallan kertoa Sofielle Celestestä. 



Dexter: *silmäilee Sofieta ja Nakaa harmissaan* Miten minä muka voisin kertoa tuolle tytölle, jonka silmistä on vihdoinkin lakannut paistamasta alituinen kuolemanpelko, että hänen pahin vastuksensa onkin yhä hengissä? 

Sofie: *nauraa* Ei ole totta, ajattelin aivan samaa! En ole koskaan inhonnut kirjan päähenkilöä niin paljon.

Naka: Ja loppuratkaisukin oli täysin ennalta-arvattava, eikö? 


Dexter: Xenankin ottaminen puheeksi tuntuu uskomattoman vastenmieliseltä, varsinkin kun koko laite on vielä Brunon kertomustenkin jälkeen yksi iso mysteeri.

*muistelee keskusteluaan Travonin kanssa edellisiltana*


~     ~     ~


Dexter: Karu lampun henki ei näköjään ole mikään kovin tunnettu vekotin. En löydä netistäkään yhtikäs mitään.



Dexter: Uskomatonta, miten vähän informaatiota voi löytyä niin merkittävästä laitteesta.

Travon: Ehkä Xenan tietojen niukkuus on tarkoituksellista.



Travon: Kenties ruumiinosia hamstraava robotti nähdään niin epäinhimillisenä keksintönä, että se pyritään pitämään salassa valtaosalta väestöä.



Dexter: Luuletko todella niin?

Travon: En oikeastaan. *naurahtaa synkästi* Ihan kuin joku täällä muka jaksaisi välittää inhimillisyydestä.



Dexter: Niin, minunkin on vaikea uskoa sitä. *laskee tietokoneen*



Travon: Oli miten oli, uskon, että Brunolta saamasi tiedot Xenasta voivat olla meille vielä hyödyksi.
Varsinkin, jos se tieto on kerran hyvin varjeltua ja vain harvoille jaettua.

Dexter: Minun mielikuvitukseni ei tarjoa kyllä yhtään järkevää ideaa Xenan hyödyntämiseen. Ja minulla sentään on vilkas mielikuvitus.


Travon: *puuskahtaa* Yritin kerrankin sanoa jotain optimistista, ja tuo oli sinun vastauksesi?



Dexter: Minun on vain vähän vaikea käsittää, mikä tekee tuollaisesta angstimöröstä optimistisen juuri tällaisessa tilanteessa. Sait tietää, että Celeste on tehnyt Amandalle jotain pahaa. Eikö se vaivaa sinua?

Travon: Ei, sillä aion saada Amandan takaisin.


Travon: Aion etsiä tänä yönä Celesten käsiini. Tiedän, että noidat lymyävät Ikiroudan metsässä. Saan hänestä kaiken Amandan pelastamiseen tarvittavan tiedon irti  tiedän sen.



Dexter: Aiot siis mennä haastamaan sen noidan yksin ja vielä hänen reviirilleen? *epäuskoisena* Miten ylipäätään varmistat sen, että hän antaa sinulle tarvitsemasi tiedon?



Travon: Minulla on keinoni.



Dexter: *tuhahtaa huvittuneena* No, odotan mielenkiinnolla, tuletko ehjänä takaisin.


?: Dexter?



Sofie: Haloo? *heiluttelee kättään pojan takana* Kuuleeko Dexter?



Dexter: *ajatuksissaan*

Sofie: Dexter Dixon!



Dexter: *kääntyy hätkähtäen* Ah, Sofie.. M-mitä nyt?

Sofie: Palasithan sinä vihdoin maanpinnalle!



Sofie: Mitä sinä oikein mietit? Olit ihan ajatuksissasi.

Dexter: *mutisee* Yhtä...työjuttua vain. Ei mitään tärkeää.



Sofie: Ai... hyvä on. *istuutuu kummastuneena pojan viereen* Mutta hei, halusin tulla puhumaan yhdestä asiasta. Naka meni juuri pesemään pyykkiä, joten voimme jutella kahden.



Dexter: Mistä?

Sofie: Siitä robottitytöstä.


Sofie: Olen tullut vähän ajatelleeksi, että jos Naka aikoo jäädä tänne pidemmäksi aikaa, meidän olisi ehkä parasta tehdä jotain sille.



Sofie: Se on lojunut nyt kellarissa, mutta pelkään, että Naka voi löytää sen sieltä. On jo tarpeeksi vaikeaa pitää hänet erossa varastosta, jossa pidämme Julietia ja Kelviniä.


Sofie: Voisitko siis millään piilottaa sen koneen johonkin parempaan paikkaan sillä välin, kun käyn Nakan kanssa kaupassa? Mielellään jonnekin lukkojen taakse.



Sofie: Dexter?

Dexter: *kadonnut jälleen ajatuksiinsa*



Sofie: *kivahtaa* Dexter!!




Dexter: *säpsähtää* Mmh, mitä?

Sofie: Niin että voitko piilottaa sen robottitytön?!


Dexter: *hajamielisesti* Voin, voin.

Sofie: Hyvä.


Sofie: Lähdemme kohta kauppaan, joten tee se sillä välin. Sopiiko?

Dexter: Selvä.


Sofie: Kiitos. *poistuu huoneesta*



Dexter: *huokaisee* Voi hemmetti, missä se kajaalipoika kuhnii? Alan todella epäillä, että se noita on teurastanut hänet. 



Dexter: *näppäilee numeron närkästyneenä* Jos minä joudun järjestämään Travonin hautajaiset, niiden teemaväri on ehdottomasti pinkki.



Dexter: *nostaa luurin korvalle* Nyt saat luvan vastata.

*piip~*


*piip~*



*piip~*



Dexter: Helvetti! *sulkee puhelimen* 



Dexter: *nousee tuohtuneena* Pitääkö minun todella lähteä etsimään häntä itse? 



Dexter: Ei kai tässä muukaan auta.




Pari tuntia myöhemmin~










Dexter: *rämpii varuillaan lumessa* Tämä metsä jaksaa kyllä aina yllättää kylmyydellään ja kolkkoudellaan.



Dexter: Tänne en ihan ensimmäisenä olisi kesämökkiäni rakentamassa.



Dexter: Jos Travon ei pian löydy, painun täältä tieheni. *naureskelee hieman hermostuneena* Ehkä hänet voi julistaa kuolleeksi ilman selviä todisteitakin 

*pysähtyy*


Dexter: *tuijottaa maassa lojuvaa paperia* ... Mikähän tuon tarkoitus on?



Dexter: *virnistää* Tulee ihan mieleen ne pilakuvat, joita piirsin nuorempana Travonista liitutaululle.
*vaikenee hetkeksi* Mutta ei kai..



Dexter: Ei kai tuo voi esittää Travonia...?


*kuulee puhelimensa soivan*


Dexter: Kuka piirtäisi tuollaisen..? *kaivaa hajamielisenä puhelinta taskusta*



Dexter: Haloo?

Sofie: Dexter! Hei. Halusin vain soittaa kiittääkseni.



Dexter: Kiittääksesi mistä?

Sofie: Olin aivan varma, ettet olisi muistanut piilottaa sitä robottityttöä sillä välin kun olimme kaupassa. Kerrankin olin väärässä!



Dexter: *silmät laajenevat* ..Mitä? Enhän minä..



Sofie: Tulin vilkaisemaan kellaria ja olin ihan hämmästynyt siitä, että se robottityttö oli jo poissa. Kiitos kun veit sen.



Sofie: *hymyilee* Toivottavasti piilotit sen jonnekin, mistä myös löydät sen, ettet toista samaa virhettä kuin viimevuotisten joululahjojen kanssa. Niitä saatiin etsiä kauan!

Dexter: *ajattelee kauhuissaan* Mutta...enhän minä vienyt..


Dexter: Ei hitto... *tuijottaa silmät lasittuneina eteensä* Niinpä tietysti. 

Tuo piirros... se on Celesten.




Dexter: Hän antoi sen avulla selkeän neuvon Travonille: "Käänny Xenan puoleen."
Mitä muutakaan nuo katkoviivat meinaisivat?




Dexter: Ja jos Xena ei kerran ole enää kellarissa, se tarkoittaa, että Travon on jo hakenut sen.



Sofie: Dexter? Oletko vielä siellä?

Dexter: Anteeksi, Sofie, minun täytyy nyt lopettaa. On hoidettava pikaisesti yksi asia...



Dexter: *ajattelee hammasta purren* ...tai muuten Travon viettää pian loppuelämänsä raajattomana.