Tausta

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kellosepän tarina, osa 17



Tervehdys kaikille! <3

Multa ei tunnu irtoavan nyt oikein mitään ytimekästä alkuspiikkiä, joten jätetään puheet ensi kertaan ja siirrytään suoraan Kellosepän tarinan uuteen osaan!

Mukavia lukuhetkiä n.n


picfic: En muista nähneeni sinua ennen






Sofie: Olen pahoillani, jos tämä pikkuinen kapakka ei aivan vastannut odotuksiasi.



Sofie: Tämä on valitettavasti kylän ainoa pubi, jossa ei joudu todistamaan joka ilta riitapukarien nyrkkitappeluita. 

Naka: Älä huoli, minusta tämä on oikein viihtyisä. En pidä liiasta väenpaljoudesta.



Naka: Sitä paitsi juoma täällä vaikuttaisi olevan erinomaista. *helistää pulloa tyytyväisenä kädessään*



Sofie: Harmi vaan, ettei tuolle ylimääräiselle tuolille taida tulla tarvetta.



Sofie:  Jos Dexter ei käyttäytyisi nykyään niin omituisesti, hän olisi varmasti tullut pitämään meille seuraa. *naurahtaa apeasti* Hän menee aina istumaan tuolle tuolille ja kaappaa minut syliinsä.



Naka: Onko sinulla mitä hajua, mikä häntä voisi vaivata? Sanoit, että hän oli tänä aamuna erityisen vaisu, kun menit juttelemaan hänelle olohuoneeseen.

Sofie: Minulla ei ole aavistustakaan. Puhelimessakin hän kuulosti todella hajamieliseltä.



Sofie: *katsoo haikeana muualle* Niin hullulta kuin tämä tuntuukin sanoa, alan jo ikävöidä sitä ylipirteää ja pervoa Dexteriä, joka kiusasi minua väsymättä.
Minä ihan oikeasti haluan hänen muuttuvan takaisin sellaiseksi.

Naka: Tiedän. Ikävää, etten voi auttaa.



Sofie: *kääntyy katsomaan Nakaa varovasti* No, nyt kun kerran vaivuimme jo synkempiin aiheisiin, voisinko kysyä jotain...liittyen siskoosi?

Naka: Kysy vain.



Sofie: *laittaa pullon hetkeksi syrjään* Olisiko minun mahdollista kuulla, mihin hän menehtyi?



Naka: *ilmeettömästi* Hänet murhattiin.

Sofie: Murhattiin?



Sofie: Tiedätkö, kuka sen teki?

Naka: Tiedän.



Naka: *tuijottaa tiukasti eteensä* Ja kaikki tekoon osalliset ovat joutuneet onneksi jo teoistaan vastuuseen.

Sofie: No, hyvä jos heidät on saatu kiinni.



Sofie: Tieto siitä antaa sinulle varmasti mielenrauhan.

Naka: Niin. 



Naka: Se sai minut pitkästä aikaa uskomaan, että jotain oikeudenmukaistakin voi joskus tapahtua.




Naka: *sulkee murheissaan silmänsä* Valitettavasti siskoni kohdalla vain liian harvoin.



Sofie: *kurottuu halaamaan tyttöä* Naka, olen niin pahoillani..



Naka: *järkyttyy huomatessaan Sofien lähestyvän häntä*

Sofie: Muistathan, ettet ole yksin 


Naka: Ei! Älä! *painautuu yhtäkkiä seinää vasten* M-minä... en oikein pidä halaamisesta.



Sofie: *perääntyy hämillään* Ai... Anteeksi.


Sofie: En tarkoittanut olla tunkeileva. Olen vain tottunut halaamaan ystäviäni.

Naka: E-ei se mitään...


Naka: *naurahtaa hermostuneesti* Olen kai vähän herkkä...

Sofie: Aivan, ymmärrän.


Bruno: *astuu yhtäkkiä pubiin ja suuntaa tiskille*

Sofie: Mitä jos vaihdettaisiin puheenaihetta?



Bruno: *huikkaa baarimikolle* Yksi paikallinen, kiitos.

Naka: Ehkä parempi niin.


Sofie: En ole vieläkään oikein tottunut näihin uusiin hiuksiin. Tuntuu kuin tyylini vaatisi sinisiä hiuksia.

Naka: Minusta nuokin sopivat sinulle hyvin.


Bruno: *heittää pari kolikkoa pöydälle* Kiitoksia.

Sofie: Muistan sanoneeni joskus kampaajalleni, että hän ei koskaan saisi antaa minun valita toista väriä.



Bruno: *kääntyy vilkaisemaan kiinnostuneena tyttöjä*

Sofie: Mutta tässä sitä ollaan. Mokomakin petturi.



Bruno: *kävelee lähemmäs* Anteeksi keskeytykseni, arvon neidit.



Bruno: *hymyilee kohteliaasti* Onko tämä paikka vapaa?

Sofie & Naka: *kääntyvät katsomaan tulokasta*



Sofie: *pienen hiljaisuuden jälkeen* On toki. Istu vain alas.

Bruno: Kiitos, mielelläni.



Bruno: *istuutuu rennosti tuolille* Voinko tarjota teille kenties lisää juotavaa?



Naka: *tuijottaa miestä hieman häkeltyneenä* E-ei kiitos, tämä riittää.

Sofie: Minäkin pärjään näin, kiitos vain.



Bruno: *sulavan lipevästi* No, ehkä sitten myöhemmin. Tarjous pysyy kyllä voimassa.




Sofie: *uteliaana* En muista nähneeni sinua ennen. Tässä pikkukylässä kaikkien kasvot ovat jo tuttuja, joten olet varmaankin muuttanut vasta hiljattain?



Bruno: *naurahtaa lempeästi* Ei, en sentään. Olen täällä vain lomalla.

Sofie: Lomalla? Täällä?


Sofie: *tuhahtaa epäuskoisena* Luulisi, että parempikin lomakohde olisi löytynyt.

Bruno: Uskokaa pois, olisin minä mielelläni lomani viettänyt Pariisissakin.


Bruno: Minulla vain sattui olemaan asiaa tänne. Vanha tuttavani kaipasi apua, ja koska hänen elämänsä vaikuttaisi olevan suurempaa draamaa kuin odotin, ajattelin viipyä täällä vähän pidempään tarkkailemassa tilannetta.



Sofie: Vai niin. Mikä tämän tuttavasi nimi on? Saattaisin tuntea hänet, täällä kun on niin vähän asukkaita.

Bruno: *hykerrellen* Se herra tuskin osaisi pitää itseään näkymättömissä keneltäkään.



Bruno: Hänen nimensä on Dexter Dixon.



Sofie & Naka: *silmät laajenevat*

Sofie: Dexter..?


Bruno: *kohottaa kulmiaan* Nimi on siis tuttu?



*pitkä hiljaisuus*

Sofie: ...Niinkin voisi sanoa.



Bruno: Olin suorastaan hämmästynyt siitä, miten vähän Dexter oli muuttunut sitten viime näkemän.
Heti paikan päälle päästyäni hänellä oli vain kiire tapaamaan erästä naista.
Aina neitokaisten perässä, eikö totta?



Sofie: *tyrmistyneenä* Naista? Mitä naista?!



Bruno: Hm, pelkäänpä huulieni olevan sinetöidyt. Dexter kielsi minua kertomasta kenellekään, sillä ilmeisesti hän tapasi tämän tulisen kaunottaren salassa lähipiiriltään.



Sofie: Mitä hittoa? *pudottaa juomansa ja nousee vihoissaan ylös* Mikä hemmetin tulinen kaunotar?



Bruno: *myhäilee huvittuneena*  Saanko udella, miksi noin kiivas reaktio?



Sofie: *iskee nyrkkinsä ärtyneenä pöytään* Johtunee siitä, että tämä kiivas tyttö tässä sattuu olemaan sen ääliön tyttöystävä.



Bruno: *yllättyneenä* Tyttöystävä? Dexterillä? Tämäpä mielenkiintoista.

Sofie: *nojautuu kiukusta pihisten lähemmäs* Kyllä, joten voisitko ystävällisesti kertoa, mistä naisesta oikein puhut ja miksi Dexter salailee hänen tapaamistaan?



Bruno: Ah, aivan. Luulet hänen pettävän sinua. *virnistää* Älä huoli, kyse ei ollut siitä. Dexter näytti aidosti inhoavan sitä naista, vaikka minusta hän oli varsin viehättävä noidaksi.



Sofie: *kasvot jähmettyvät* Oliko hän... noita?



Bruno: Oli, ja voin vannoa, etten ole ennen nähnyt yhtä kaunista noitaa. Oranssit pitkät hiukset ja viekas hymy. Nimi taisi olla  hm, olisikohan se ollut Celeste?



Sofie: *tuntee kehonsa alkavan täristä* Celeste..? Mutta hänhän..



Naka: Sofie..? Mikä hätänä?

Sofie: *ei kuule Nakaa ajatuksiensa alta* Ei.. ei voi olla.. 




Sofie: Toisaalta se antaisi täydellisen syyn Dexterin oudolle käytökselle. 
Syyn hänen huolestuneisuudelleen ja poissaololleen viime päivinä.




Sofie: Hän sai selville, että Celeste onkin elossa. 




Sofie: *puristaa nyrkkiään tiukasti pöytää vasten*
Mutta miksei hän kertonut siitä minulle?



Bruno: *hämillään vallitsevasta hiljaisuudesta* ...Olen pahoillani. Sanoin kaiketi jotain, mitä et olisi halunnut kuulla.

Sofie: *mutisee* Ei, sanoit nimenomaan sen mitä minun täytyi kuulla – kuka ikinä oletkin.



Sofie: *nousee pikaisesti ylös* Olen pahoillani, Naka, mutta minun on pakko lähteä etsimään Dexteriä. Nyt.



Naka: Minä voin tulla mukaasi 

Sofie: Ei, jää sinä vain tänne ja tilaa mitä haluat minun piikkiini.



Sofie: Tulen takaisin, kunhan olen saanut kuulla Dexteriltä kaiken, mitä hän on minulta salaillut.



Sofie: Ilmeisesti niitä asioita nimittäin riittää.