Kellosepän tarina, luku 12

Hellurei!

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lueskella Kellosepän tarinaa! ^.^ Tätä vuosi sitten kuvattua tarinaa on enää vain pari osaa jäljellä, mutta oon vähän harkinnut tekeväni loput osat tänä syksynä samalla kuvatarinatyylillä. Teidän kiinnostus tätä tarinaa kohtaan on saanut mut innostumaan tästä ihan uudella tavalla, joten jos jaksan jatkaa tän kunnialla loppuun, kiitos siitä kuuluu kokonaan teille <3

(Yllä on muuten kuva parin viikon takaa, kun kaverini Maija (instassa @sweetrose_maija) tuli Lahteen vierailulle. Kuvassa poseeraavat siis mun Celeste sekä Maijan ihana Lumina <3 )

Eipä mulla muuta, mennäänpä siis uuden osan pariin!

picfic: Karu lampun henki

Bruno: Hienoa että saimme asian hoidettua.

Bruno: *virnistää* Olen pahoillani, etten suhtautunut uhkaukseesi tahtomallasi tavalla. Tiedät, etten mielelläni ryhdy väkivaltaiseksi. Olen aselepomiehiä.

Dexter: *närkästyneenä* Voisitko nyt vain antaa äskeisen olla ja kertoa, mitä tiedät tästä masiinasta?
Lupasin pysyä erossa aseestani, jos sinä lupaat kertoa minulle tästä rohjakkeesta.

Bruno: Toki.

Bruno: Heti alkuun minun on todettava, että olen yllättynyt siitä, että Xena on sinun hallussasi. Useimmat ihmiset eivät löydä sitä mistään, kun eniten sitä kaipaisivat.

Dexter: Xena? Onko se sen...nimi?

Bruno: On. Jotkut pitävät nimeä Karu lampun henki osuvampana, mutta parhaiten se silti tunnetaan nimellä Xena.

Dexter: Miten niin "Karu lampun henki"? *naurahtaa epäuskoisena* Toteuttaako se toiveita tai jotain?

Bruno: Tavallaan. Jo vuosikymmeniä Xena on tunnettu eräänlaisena vaihtokauppa-androidina, joka toteuttaa ihmisten toiveita korvausta vastaan.

Bruno: Kuullakseen toiveen Xena tarvitsee avainta, josta puhuit aiemmin. Sillä avataan tytön käyttöjärjestelmä, ja sen avauduttua tyttö ottaa vastaan toiveen ja puntaroi, minkä hintaiseksi se toivojalle tulee.

Dexter: Oletko tosissasi? Se ei olekaan siis tappokone vaan jokin...jokin perhanan rahasampo!

Bruno: Älähän hoppuile. Tässä on aika iso "mutta".

Bruno: Xena ei nimittäin hyväksy vastapalvelukseksi toivomuksistaan muuta kuin ihmisten ruumiinosia.

Bruno: Kun toivomus on kuultu, Xena arvioi sen hinnan ja osoittaa toivojalleen, mitä hän haluaa tältä korvaukseksi. Toisin sanoen hän osoittaa, minkä osan ruumiista hän haluaa leikkauttaa vastapalvelukseksi toiveen täyttämisestä.

Dexter: Mitä hittoa? Miksi... Miksi juuri ruumiinosia?

Bruno: Siitä on tehty monia teorioita, mutta kukaan ei tiedä totuutta. Ainoastaan se on tiedossa, että mitä suurempi toive, sitä suuremman uhrauksen Xena vaatii - sitä arvokkaammasta osasta kehoa on luovuttava.

Bruno: Olen kuullut, että jotkut ovat pystyneet luopumaan sormistaan rajatonta rikkautta vastaan, kun taas jotkut leikkauttavat jalkansa saadakseen vastarakkautta mielitietyltään. Joskus toivon, että minäkin olisin menettänyt raajani niin. *virnistää* Kuolemattomuus on ollut myös hyvin suosittu, mutta se on maksanut maltaita.

Dexter:  Kuolemattomuus? *takeltaa hämmentyneenä* Mihin kuolemattomuuden voi sitten vaihtaa?

Bruno: Se vähän riippuu.

Bruno: Tavallisilta ihmisiltä se on vaatinut pahimmillaan kaikkia raajoja, mutta yhden huhun mukaan erään noidan ei tarvinnut luopua kuin yhdestä silmästään ikuista kuolemattomuutta vastaan.
Ilmeisesti noidan ruumis on arvokkaampi kuin ihmisen.

Dexter: *silmät laajenevat kauhusta* Noita, joka hankki itselleen kuolemattomuuden..

Dexter: ...luopumalla silmästään...?

Dexter: *käännähtää ympäri ja nojaa vaunuun huonovointisena* Ei...ei helvetti. Mitä jos se noita oli hän? Mitä jos se oli Celeste? Eihän se voi olla totta.

Dexter: En ole tullut ajatelleeksikaan, että Celeste voisi olla yhä elossa. Eihän se voi millään olla mahdollista... Häntähän hitto sentään ammuttiin kurkkuun!

Dexter: Mutta toisaalta se selittäisi paljon. Jos hän todella olisi kuolematon ja sitä myötä myös yhä elossa, syyllistä peililoitsun langettajaan ei olisi vaikea päätellä. *hieroo tyrmistyneenä ohimoaan* Helvetti!

Bruno: *sulkee silmänsä huokaisten* Jos oikein ymmärsin tuosta kauniista monologistasi...

Bruno: *vetäisee mönkijästään köyden esille* ...niin vaikuttaa siltä, että tarvitset kyydin hautausmaalle.

Dexter: Mitä..?

Dexter: *mulkaisee serkkuaan hämillään* Miten niin hautausmaalle?

Bruno: Jos et ole varma, onko joku elossa vai ei, paras tapa selvittää asia on mennä vilkaisemaan hänen hautaansa.

Bruno: *sitoo köyden kiinni vaunuun* Koska asia on ilmeisesti erittäin kiireinen, tarjoan mielelläni serkkupojalle kyydin.

Dexter: Kiitos vain, mutta menen mieluummin ihan itse tarkistamaan asian.

Dexter: Sitä paitsi sinähän lupasit häipyä annettuasi tiedot, joten kiitos avustasi ja adios! *vilkuttaa pojalle merkitsevästi*

Bruno: Lopetahan nyt jo känkkäränkkäily ja hyppää kyytiin. *käynnistää moottorin* Meillä on selvästikin hauta avattavana.

Dexter: *hieroo epäluuloisena takaraivoaan* Niin, mutta...

Dexter: Äh, samapa tuo. *kiipeää Xenan kuljetusvaunuun*

Dexter: Hänet on haudattu vanhalle tehdasalueelle, tästä pari kilometriä itään päin.

Bruno: *hymyilee* Eiköhän lähdetä.


~     ~     ~

Sofie: Oh! Hän avasi silmänsä. *henkäisee helpottuneena* Kuuletko minua?

?: *raottaa silmiään uupuneena* Mmh..

Sofie: Sinulla ei ole mitään hätää.

Sofie: Olen Sofie. Toin sinut äsken kotiini, sillä olit kuukahtanut kadulle.

?: Mhmhh.. M-mitä..?

Sofie: Olit kai popsinut vähän liikaa mielialalääkkeitä. Sait yliannostuksen. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin.

Travon: *tarkkailee tilannetta sivummalta* Onko hän kunnossa?

Sofie: E-en oikein tiedä... Sattuuko sinua jonnekin?

?: *painaa silmänsä huonovointisena kiinni*

Sofie: Ei, älä menetä taas tajuasi! Ole kiltti ja pysy hereillä!

Sofie: Voi ei. Tämä ei vaikuta hyvältä. *kokeilee tytön pulssia* Miksi Dexterkään ei voi vastata puhelimeensa juuri kun hänestä olisi eniten apua!

Travon: Sanos muuta. *huokaisee* Ehkä meidän olisi parasta kutsua tavallinen lääkäri. Se ei ole halpaa, mutta emme voi antaa tuon tytön kuollakaan.

Sofie: Olet oikeassa. Niin kauan kuin Dexter on poissa kuvioista, emme voi muutakaan.

Sofie: *ottaa puhelimensa esiin* Älä huoli, tyttö. Minä hankin sinulle hoitoa.

~     ~     ~ 

Bruno: Mielenkiintoinen hautausmaa. Täällä tuskin tarvitsee maksaa sen suuremmin haudanhoitokuluja.

Dexter: Eipä juuri.

Bruno: No, missä se on?

Dexter: Tuolla, piilotin sen kaarnaseinän taakse. En jaksanut ruveta kaivamaan perinteistä hautaa yhtä saastaista, kelvotonta noitaa varten.

Bruno: Mitä tämä noita on tarkalleen ottaen tehnyt ansaitakseen päästä sinun vihalistallesi?
*naurahtaa* Sillehän ei tiedettävästi ole kovin vaikea joutua.

Dexter: "Vaikea joutua"? Ja mitähän tuolla meinasit?

Bruno: Etköhän sinä tiedä.

Bruno: Tarkoitan kouluaikojamme. Sinähän olet vihannut minua siitä lähtien, kun jaoimme kiinnostuksemme samaa tyttöä kohtaan.

Dexter: Just joo.

Dexter: *marssii ärtyneenä hautaa kohti* Tämän noidan tekoset ovat vähän toista luokkaa kuin sinun likaiset muistosi meidän kouluajoiltamme. Tietäisitkin vaan, kuinka naurettavaa niitä on edes verrata keskenään. Sinun vihaamiseesi en ikimaailmassa jaksaisi käyttää kallisarvoista elinaikaani.

Bruno: Niinkö? Mitä tämä noita on sitten tehnyt, jos hän on kerran saanut vihasi niskaansa?

Dexter: Manipuloinut. Kiduttanut. Orjuuttanut.

Dexter: *raivaa kaarnaseinää pois haudan tieltä* Tehnyt raivostuttavia loitsuja ja myynyt niitä ryöstöhinnoin.

Bruno: Hmm, ymmärrän. Noidat ovat oikukkaita.

Bruno: *uteliaana* Mutta tarkoititko todella sitä mitä sanoit? Et siis kanna minulle enää kaunaa kouluajoistamme?

Dexter: *mulkaisee Brunoa happamasti* En tietenkään.

Dexter: Miksi ihmeessä kantaisin kaunaa siitä, että käytit lojaalisuuttani hyväksesi, vehtailit tyttöystäväni kanssa ja varmistit, että kaikki ihmissuhteeni menisivät taatusti päin helvettiä? *repii kaarnaa aggressiivisesti* Sehän on ihan tyypillistä toimintaa serkulta.

Bruno: *vetää savukkeen hykerrellen taskustaan* Hyvä on, ymmärrän. Vihaat minua edelleen.

Bruno: *ottaa tulitikun tyynesti askista* Onhan sinulla siihen täysi oikeus. Ehkä joku päivä suostut kuitenkin keskustelemaan asiat läpi kanssani.

Dexter: Sitä päivää saat odotella pitkään. *riuhtaisee viimeisen seinänpalasen pois ja huokaisee*
Noniin, löytyihän se.

Bruno: *raottaa silmäänsä* Sepäs kävi äkkiä.

Dexter: *katsoo ruumisarkkua mutisten* Huhhuh, enpä olisi uskonut joutuvani näkemään tätä arkkua uudestaan.

Bruno: Arkkua? *jättää savukkeensa penkille ja kävelee lähemmäs*

Bruno: Aika hienotunteista hankkia arkku pahimmalle viholliselleen.

Dexter: Saimme tämän ilmaiseksi, kiitos ystäväni suhteiden. *vetää arkun esiin* Sitä paitsi on vähemmän huomiota herättävää kantaa ruumisarkkua kuin pelkkää ruumista.

Bruno: No, oletko valmis kurkistamaan sisään?

Dexter: Olisin toki, ellei ensin pitäisi etsiä jotain, millä kannen saisi revittyä auki.

Bruno: Annahan kun minä. *ujuttaa koukkunsa kannen alle*

*räks~*

Dexter: *tuijottaa jännittyneenä arkkua* Avaa se jo.

Bruno: Hyvä on.

Bruno: *raottaa kantta*

?: Turhaan te minua sieltä etsitte.

Dexter: *nostaa katseensa kauhistuneena äänen suuntaan*

?: Oli jo aikakin. Täytyy myöntää, Dexter, että olen täysin yliarvioinut sinun ja ystäviesi älykkyyden.

Celeste: Olin varma, että tajuaisitte jutun juonen parissa viikossa, ehkä jopa kuukaudessa.

Celeste: Mutta tässä sitä ollaan, yli vuotta myöhemmin, ja sinä jaksat silti näyttää noin yllättyneeltä.

Dexter: *tuijottaa tyttöä sanattomana*

Celeste: No, vaikka tämä suuri paljastus viivästyikin enemmän kuin osasin kuvitella, otan siitä kaiken ilon irti.
Aloitetaanpa siis kliseisellä kuolleista nousseen repliikillä:

Celeste: "Oliko jo ikävä?"